Minä & Kulttuuri

1.    Itsehän en lue, koska en jaksa keskittyy tai ei ole aikaa. Sillon kun lue keskityn lukemiseen . Tykkään itse keksii tarinoista

2.    Minulla on monta kulttuuria mihin kuulun mm. hip-hoppiin kuluu minun pukeutuminen ja musiikki esim. edesmenneen 2pac & N.W.A

Kertomakirjallisuus


Kertomakirjallisuutta on kertova teksti, jonka aiheena ovat fiktiiviset tapahtumat, joskin yhtymäkohtia todellisiin tapahtumiin saattaa olla. Aiheena olevia tapahtumia kutsutaan juoneksi. Tärkeitä esikuvia ja edeltäjiä nykyiselle proosamuotoiselle kertomakirjallisuudelle olivat myös filosofinen kirjallisuus ja muinainen historiankirjoitus, joka oli itsessään sangen fiktiivistä. Nykykertomakirjallisuus jaetaan pituuden mukaan novelleihin ja romaaneihin. Novellit ja romaanit ovat proosaa.

Runous

Runous on alun perin liittynyt musiikkiin ja tanssiin. Runoja laulettiin ja sana lyriikka viittaakin musiikkiesityksissä käytettyyn soittimeen, lyyraan. Vanhinta säilynyttä lyriikkaa on antiikin Kreikan runous, jolla oli tärkeä asema uskonnonharjoituksessa. Vähitellen runous maallistui ja uskonnollisen runouden rinnalle syntyi tunteita ilmaisevia rakkaus-, suru- ja kehtolauluja. Runon puhujaa sanotaan lyyriseksi minäksi. Muita runon muotoja ovat balladi ja romanssi, jotka voivat rakentua juonen varaan ja käsittää laajoja kertomuksia. Runous oli pitkään länsimaisessa kirjallisuudessa proosaa arvostetumpi ja luetumpi kirjallisuudenlaji, mutta se menetti asemansa muutamien viime vuosisatojen aikana.

Draama

Draamakirjallisuus on kirjoitettu esitettäväksi, ei ainoastaan luettavaksi. Perinteinen esitysmuoto on ollut teatteri, mutta nykyteknologia on tuonut lisää mahdollisia kanavia, joihin jokaiseen kuuluvat hyvin erilaiset dramaturgiset painotukset. Draaman päälajit ovat antiikin Kreikassa syntyneet tragedia ja komedia, jotka kuitenkin ovat myöhemmässä teatteri-ilmaisussa sekoittuneet. Modernimpia suuntauksia ovat muun muassa absurdi teatteri, jossa leikitellään katsojan odotuksilla

Novelli: Koru

Novelli jakautuu alkuun keskitapahtumaan ja loppuun. Käänekohta on kun Mathilde lainaama koru häviään, koska sillon he päättävät ostaa uuden, koska korua ei löydy, jolloin heiltä menee rahat. Novelli muistuttaa tuhkimota ilman siskoja tai pahaa äiti puolta.

Tapahtumaaika ja -paikka on joku 1800-luku ja Ranska. Sen ajna ihmiset oli jakuuntunee köyhiin ja rikkaisiin. Naisten asema oli olla kotona ja miehet kävivät työssä.

Mathilde oli kaunis ja viehettävä pienvirkamiesperheen tyttö. Hän oli yksinkertanen säädystään puonnut nainen. Hän toivo jokin päivä elävän ylellisemmssä säädyssä. Hänen esteinä oli se kun hän oli jo naimisissa ja oli syntynyt siihen säätyyn. Hän oli hieno kohtuu rikas nainen novellin alussa mutta lopussa hän oli köyhän, koska oli hävittänyt ystävätärensä korun ja hän osti uuden joten hän maksoi 10 vuotta velkoja joten hänellä ei ollut rahaa kun juuri ja juuri itsensä elättämiseen.

Koru oli rouva Forestierin. Koru oli kaunis ja arvokkaan näkönen. Siinä oli timanteja. Forentierille koru merkitsi vähän, mutta Mathildelle se merkitsi paljon mm. luottamusta ja pääsy ylempään säätyyn. Koru sympoloi luotamusta ja ystävyyttä.

Kertoja on kaikki tietävä, koska se tiesi kaikken js osasi selittää ihmisten elämästä ja suhteistä vähän. Hän oli Mathilden puolella. Hän kertoi tarinan siksi, että kerro totuus jos hävität jotain lainamaasi lainaaja ymärtää kyllä asian.

Novelli oli ihan luettava. Novelliu tekee itseniä läheiseksi se koska olen itsekkin hävittänyt lainaamani tavaran, mutta olen kertonut mitä sille tapahtu ja kaveri ymmärsi. Tarinasta voi oppi sen, että elä lainaa jos lainaat niin elä yritä itse korvata sitä huomaattamasti vaan kerro mitä sille tapahtu